Heippatirallaa! Ajattelin (eli elina) taas vaihteeksi kirjotella tänne viimeisen kuukauden asioita!!
Käytiin 4 päivän roadtripillä ympäri irkkuja, oli ihan mielettömän kivaa vaikka käpy meinaskin lopussa kaikilla palaa (viimeistään siinä vaiheessa kun istuttiin dublinin keskustassa skodamme kanssa kello viiden ruuhkassa 2h) mutta kotiin päästiin onnellisesti... matka kulki seuraavasti;
Dundalk-Dublin-Galway-Connemara-Limerick-Dingle-Killarney-Cork-Cobh-Cashel-Kilkenny-Dundalk-Dublin.
Ajettiin monen muunkin kaupungin läpi ja oon tässä varmaankin jättänyt jonkun paikan väliin mutta noin suunnilleen reitti kulki :)
Oli aivan mielettömän kauniita maisemia ja ens kerralla me yövytään Kilkennyn yhessä hostellissa mikä on rakennettu linnan sisään...
Ensimmäinen päivä alkoi ja meni suht lepposasti, mitä nyt oli pieniä alku ongelmia auton käytössä... Marin piti kysyä vähän ohjeita joltakin "dude" lta joka sitten jollakin itäblokin maan aksentilla ystävällisesti ilmoitti että tulee painaa jarrua jotta pystyy automaattivaihteita vaihtamaan... Tästä innostuneena Mari pöräytti pari kertaa parkkiksen ympäri, ihan vaan varmuuden vuoksi saadakseen tuntumaa and off we went. Siitä sitten lähdettiin liikenteen sekaan ja pienen pöristelyn jälkeen löydettiin jo moottoritielle. Mari ajoi meidät kunniakkaasti ensimmäistä kertaa elämässään "väärällä" puolella tietä puoleen väliin Galwayta. Marin jälkeen rattiin hyppäsi Dani joka olikin joukon "pro", herra kun oli jo aikaisemmin ottanut tuntumaa autoiluun irlannin maalla. Kaikki meni messevästi kunnes alkoi tulla pimeää ja olimme käyneet visiteeraamassa Galwayssa ja nyt yritimme löytää majapaikkaamme Connemarassa.
Tie oli vähintäänkin, noh, kapea (eli autot ohittaa toisensa noin 10cm etäisyydellä toisistaan maksimissa) ja nopeusrajoitukset oli noin 80-100 km/h luokkaa... Oltiin aivan kartalla ja oikeaan suuntaan menossa kunnes joku ääliö muija ajoi meidän takanamme pitkät valot vilkkuen noin 20 minuuttia... Danilla alko mennä hermo. Sitten tuli pysähdys, pari palomiestä käänsi meidät takaisinpäin ja käski kiertää toista kautta... ohjeet oli vähintäänkin hämmentävät kun ne puhu meille kun oltais oltu paikallisia, tyyliin " meette suoraan kunnes näätte sen talon kulman ja sitten vasen ja toinen vasen ja suoraan noin 10 mailia ja sitten oikealle sen kylän ohi ja sitten about 6 kilsaa niin ootte perillä". Siinä oli niin suomalaiset kuin es
panjalainenkin huulet pyöreenä.
panjalainenkin huulet pyöreenä. Vihdoin kuitenkin päästiin perille, pimeässä, pienellä metsätiellä parin kerran sohlaamisen jälkeen (ja tämä täysin sen takia koska näytti ettei siellä ollut mitään ja pusikko oli iha Blair Witch Projektimaista tuotantoa) mutt aperille kuitenkin löydettiin. Dani sitten kuitenkin ajoi hiukan liian pitkälle "private propertylle, no access arealle" jolloin Dani päätti tehdä Danistyle liikkeen... peruutetaan nurtsille, niinpä Dani teki ja koko konkkaronkka jäi jumiin mutaiselle nurmikolle jonne oli kaikilla ruokalauhuoneessa olevalla 20 ihmisellä eturivinpaikat. Siitä sitten tytöt noisivat urheasti autosta ja työnsivät auton irti mudasta, jolloin mari kaatui koko soosiin naamalleen. Se oli kaikille muille aika huvittavaa paitsi marille. Kuitenkin kaikki päättyi hyvin vaikkei huoneessa toiminut oven lukko ja veski hajosi kaksi kertaa. 
Seuraavana aamuna heräsimme keskellä yllä olevaa maisemaa, mistä ei ollut tietoakaan silloin kun olimme saapuneet. Vitutuksesta ei ollut tietoakaan ja ainainen sadekaan ei haitannut pienintäkään kulkijaa. Samaisella tiellä millä illalla sohlasimme edestakaisin muutamaan otteeseen, tapasimme myös matkamme ensimmäisen tiellä seisovan lampaan, joka ei myöskään jäänyt viimeiseksi.
Seuraavana aamuna heräsimme keskellä yllä olevaa maisemaa, mistä ei ollut tietoakaan silloin kun olimme saapuneet. Vitutuksesta ei ollut tietoakaan ja ainainen sadekaan ei haitannut pienintäkään kulkijaa. Samaisella tiellä millä illalla sohlasimme edestakaisin muutamaan otteeseen, tapasimme myös matkamme ensimmäisen tiellä seisovan lampaan, joka ei myöskään jäänyt viimeiseksi. Connemara oli todella uskomaton, jo noin 15 minuutin matkan jälkeen puskista pölähti ensimmäinen linnamme, joka oli myös kaikista mitä tulimme näkemään, kaikista hienoin. Dani lähti itsenäiselle seikkailulle kameroiden kuvatessa koko tapahtumaa ja me muut jäimme ihmettelemään turistikauppoja ja amerikkalaisten tursitien rysää... Päätimme jo tässä vaiheessa, että meidän on pakko palata takaisin keväämmällä, silloin kun on kunnolla vihreää, koska syksy oli jo alkanut pukkaamaan tännekin päin ja alkoi olla enemmän ruskeaa kuin vihreää.
Seuraava pysäkki Connemaran läpi ajamisen jälkeen (jossa elinakin pääsi rattiin) oli Limerick, jossa majoituimme Jamaica Inn nimisessä paikassa. Omistajalla oli joskus ollut suomalainen tyttöystävä ja hän oli hieman liian innostunut meidän saapumisesta. Siellä tapasimme myös Jessica nimisen saksalaisen tytön joka kuullosti aivan britille. Jess on vielä parhaillaankin kiertelemässä irlantia pyörällä!!! (hieman hullu muija jos meiltä kysytään!) ja nukkuu hostelleissä ympäri maata, opiskellen folkmusickkia, 3kk putkeen!!
Omassa huoneessa nukkumisen jälkeen päästiin taas matkaan, tällä kertaa kohteena oli Dinglen niemimaa, joka oli myös koko reissun uskomattomin kokemus. Sen kauneutta ei voi sanoinkuvailla, voi tietysti yrittää muttei kuitenkaan pysty kertomaan kuinka upea se on. 
Kuvatkaan ei riitä kertomaan siitä paikasta....
Pysähdyttiin suunnilleen jokaisessa mahdollisessa paikassa, ja joidenkin pihoissakin, hieman kävi näkymät kateeksi... Tuolla pitäis myös olla yksi delffiini jossakin uiskentelemassa, se ainoa joka tuolla on. Dinglen ympäriajamiseen menee noin pari tuntia, meillä kävi erittäin hyvä tuuri siinä, että sadetta ei juurikaan ollut, joten voitiin syöksyä autosta ulos ottamaan kuvia silloin kun huvitti.
Aurinko laski atlantin valtamereen aika nopeeta, oli 5 minuutissa arska sukeltanut mereen. Oli lievästi hienon näköstä.
Aurinko laski atlantin valtamereen aika nopeeta, oli 5 minuutissa arska sukeltanut mereen. Oli lievästi hienon näköstä.Dinglestä marka jatkui Killarneyn kaupunkiin, jossa aloimme olemaan jo niin väsyneitä että ajettiin vahingossa mcdolandsin drive inniin, ja oltiin niin nolona että tilattiin "halvin hampurilainen ja halvin pehmis". Minä, mari ja kaisa kikatettiin kipeenä autossa kun Dani raukka yritti kysyä neuvoa paikallisilta ( eli intialais lähtöisiltä mäkin työntekijöiltä ) että missäs tämä meidän seuraava hostellimme sijaitsi. Loppu hyvin kaikki hyvin, saimme kenguru huoneen. (Kaikki huoneet oli eläimien mukaan nimetty) suihkusta tuli kuumaa ja kylmää vettä vuorotellen, mikä ainakin herätti puoliksi uinuvat matkalaiset, jonka jälkeen urheasti suunnistettiin baariin. Killarney on tosi kiva kaupunki ja nätti varsinkin iltasella. Löydettiin baariin ja tavattiin amerikkalaisia aika lauma, mikä oli kivaa, ne yöpy samassa hostellissa kuin mekin.
Killarneysta suhastiin seuraavana päivänä Corkiin, jossa taas jumitettiin liikenteessä hetken aikaa ja parkkeerattiin hieman väärään paikkaan ja käytiin nopeasti shoppailemassa :D Sieltä tie 
vei Cobhiin missä mari olisi halunnut titanic museoon, mutta se oli jo mennyt kiinni kun sinne asti pääsimme. Matkan varrella oli myös kaikkea muuta mielenkiintoista mutta muisti alkaa pätkiä. Mm. 800 vuotta vanha linna myytävänä sekä aika sairaan hieno kirkko. Sieltä pikapikaa ajoimme Casheliin, seuraavaan hostelliimme, jossa tapasimme kämppäkavereitamme, Cashelin kaupunki oli kiva, 3 siideristä huppeliin kun oli niin väsynyt, jei! halpa ilta.
vei Cobhiin missä mari olisi halunnut titanic museoon, mutta se oli jo mennyt kiinni kun sinne asti pääsimme. Matkan varrella oli myös kaikkea muuta mielenkiintoista mutta muisti alkaa pätkiä. Mm. 800 vuotta vanha linna myytävänä sekä aika sairaan hieno kirkko. Sieltä pikapikaa ajoimme Casheliin, seuraavaan hostelliimme, jossa tapasimme kämppäkavereitamme, Cashelin kaupunki oli kiva, 3 siideristä huppeliin kun oli niin väsynyt, jei! halpa ilta. 
Seuraavana päivänä kävimme Cashelin linnassa, joka oli melkein hostellimme vieressä. Linnaa oli tuhottu, en nyt muista milloin, mutta rauniot olivat jäljellä, sekä ulkopuolella oleva hautausmaa.
Cashelista suunnistimme Kilkenneyyn. Tämä oli viimeinen päivä ja jokaisella hermo jokseenkin kireellä, mikä oli jo tullut ilmi edellispäivien lievistä tiuskimisista, järjettömästä väsymyydestä ja kikatuskohtauksista. Kaikki cd-levytkin oli kuunneltu miljoona kertaa matkan aikana. Kilkenneyssä ei kukaan olisi jaksanut kävellä tai mennä yhtään minnekkään, mutta mari oli päättänyt toisin. Nainen piiskasi muita eteenpäin ja pienen tee breikin jälkeen jo löytyi ihmisistä taas virtaa. Saavuimme linnalle, joka oli aika upea, sisälle olisi päässyt kierrokselle, mutta vain opastetulle sellaiselle, ja kaikki kierrokset seuraavan 3h ajan oli varattu ja totesimme ettemme jää odottelemaan moista! Tästä inspiroituneena melkein livahdimme sivuovesta linnaan sisälle mutta totesimme kuitenkin juuri oven kynnyksellä, ettei tämä ole ehkä paras idea, joten päätimme suunnata metsään, linnan tiluksille. 
Kiertelimme siellä aikamme, Dani päästeli apinanraivoaan ulos juosten suurten satoja vuosia vanhojen puiden ja puskien lomassa leikkien gorillaa. Pieni kävelylenkki (jolle mari oli meitä patistanut joka päivä mutta mihin emme olleet suostuneet, vedoten siihen, että tämä on loma ei liikuntatunti) teki ihan poikaa.
Metsässä kekkuloinnin jälkeen päädyimme lähimpään cooleimman näköiseen pubiin nimeltä Left Bank jossen aivan väärin muista. Paikka oli megatrendikäs ja tarjoilijamme oli aika nami. Paikan seinä oli kuin unelma, pulloja pullojen jälkeen täynnä alkoholia eikä loppua näkynyt. Yksi vaje paikassa kuitenkin oli, Kilkennyn Left Bankissa ei tarjota Kilkenny olutta! Olimme menossa panimoon, mutta totesimme ettei jaksa ja menimme lähimpään baariin siinä toivossa, että olisi saanut paikallista olutta ja ei. Tytöille Bulmerssit, Danille Guinness.
Tämän jälkeen suuntasimme takaisin Dundalkkiin kahden tunnin Dublinin liikenneruukan jumituksen jälkeen, emmekä koskaan olleet onnellisimpiä kotiin pääsystä, omasta sängystä sekä siitä että saimme olla toisistamme erossa. Seuraavana päivänä mari vei auton takaisin Dublinin lentokentälle vielä kun muut nukkuivat sikeästi vielä pitkälle päivään...
